Olen Doris, 4-v. Nimeni sain kun omistajani ihastui viikon vanhaan pentukuvaani ja niille tuli mieleen joku J.Karjalainen, joka lauloi Doriksesta. Vein niiden sydämen, älkää huoliko se on ihan hyvässä tallessa.Rotuni on kuulema Welsh corgi, pembroke narttu, luonnontöpö on häntäni. Minut omistaa pariskunta, jolla ei ole lapsia. Ne juoksee jossakin aina joskus ja tuo mulle ja kaverille ruokaa säkissä ja sitten ne taikoo kuppiin jostain juotavaa ja lähtee meidän kanssa lenkille. Joskus matkustetaan autolla, junalla, laivalla tai muulla jonnekin. Olen aika tottunut siihen pennusta asti. Minulle riittää että kaverini Milli on mukanani. Ja kun olen joskus kahdestaan jommankumman omistajan kanssa, pysyttelen lähellä häntä, silloinkin kun olisi kavereita joiden kanssa leikkiä. Ne eivät ymmärrä miksi meidän mennessä koirapuistoon, me vaan istutaan tai haistellaan, mutta ei resuta. Jos ne jättäisi meidät sinne kahdestaan, niin sitten me ehkä päästäisiin alkuun. Kyllä me vielä joku kerta ;)) Resuan kaverini Millin kanssa ja tykkään lapsista, huomiosta eritoten, kun rapsutetaan. Olen käynyt omistajani kanssa näyttelyissäkin, josta olen saanut ruusukkeen mm. Ahvenanmaan kansainvälisestä näyttelystä. Olin neljäs Erinomaisten porukassa ja sain vaaleanpunaisen. Omistajani oli ihastuksissaan. Kuitenkin on aivan oma taitonsa olla koira. Kerron huomenna lisää. Ja esittelen elinkaverini Millin.
Muuten tämä blogi on aika lailla kuvia meistä ja meidän edesottamuksista.
Ollaan me monen sanoman mukaan kuulema ihan tolkussa ja käyttäydytään hyvin. Olemme aika innoissamme kun tulee vieraita kylään, mutta sitten me rauhoitutaan kun ihmiset ei osoita meille huomiotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti