Naisten takaa-ajo

Tulee mieleen tästä hiihtokilpailujen naisten takaa-ajotilanne. Siinä kaksi kaverusta ajaa toisiaan takaa Nokelan koirapuistossa viime kesänä. Vauhtia näillä piisaa, lyhyet jalat eivät ole este kun on kyseessä juokseminen. Sillä näillä on joustava vieterimäinen keskiosa jalkojen välissä. ;)) Selkä taipuu vaikka onkin pitkä. Eikä näillä ole harrasteltu liian nuorena
agilitya. Milli hyppii jos huvittaa ja samoin Doris ja joskus mun mieliksi.

Olen pallokuningatar Milli

Olen Milli 4.v Rotuni on welsh corgi, cardigan. Tähän laumaan tulin Doriksen kanssa samaan aikaan ja olemme hyvät toverit. Koiramaista kisailua tulee enimmäkseen ruoasta, joten syömme eri huoneessa. Vettä juomme samaan aikaan samasta kupista. Minä olen pallojen perässä aika haka juoksemaan, potkaisemaan tassullani ja heittämään suullani. Doris ei juuri leiki palloleikkejä kanssani, mutta onneksi omistajani leikkivät. Doris kyllä resuaa kanssani aina silloin tällöin. Leikin joskus karusellia, ja juoksen pöhkönä ympyrää ja Doris saa leikissä aina olla se, joka koittaa komentaa, että älä laita päätä pyörälle. Tykkään lumimyrskyistä ja tuulesta kesällä. En tykkää kuumasta, enkä oikeastaan innostu sateesta tai uimisesta. Olen iloinen kun omistajani hieroo minua silloin tällöin tarvittaessa ja luotan häneen täysin. Minäkin olen saanut näyttelyssä Turussa ERI-4 ja omistaja oli iloinen. Emme ole kuitenkaan enää sinne välittänyt lähteä. Olen saanut kokeilla verijälkeä ja löysin lihat maasta ja popsin menemään. Omistaja juuri ja juuri kerkesi paikalle toteamaan että sinne meni. Minulla on leikkikavereitakin monenlaisia. Tässäkin talossa jossa asumme on paljon tilaa leikkiä, enkä hissiäkään pelkää. Paljon on koirakavereita. Viihtykää seurassamme.

Doris, veit sydämen

Olen Doris, 4-v. Nimeni sain kun omistajani ihastui viikon vanhaan pentukuvaani ja niille tuli mieleen joku J.Karjalainen, joka lauloi Doriksesta. Vein niiden sydämen, älkää huoliko se on ihan hyvässä tallessa.Rotuni on kuulema Welsh corgi, pembroke narttu, luonnontöpö on häntäni. Minut omistaa pariskunta, jolla ei ole lapsia. Ne juoksee jossakin aina joskus ja tuo mulle ja kaverille ruokaa säkissä ja sitten ne taikoo kuppiin jostain juotavaa ja lähtee meidän kanssa lenkille. Joskus matkustetaan autolla, junalla, laivalla tai muulla jonnekin. Olen aika tottunut siihen pennusta asti. Minulle riittää että kaverini Milli on mukanani. Ja kun olen joskus kahdestaan jommankumman omistajan kanssa, pysyttelen lähellä häntä, silloinkin kun olisi kavereita joiden kanssa leikkiä. Ne eivät ymmärrä miksi meidän mennessä koirapuistoon, me vaan istutaan tai haistellaan, mutta ei resuta. Jos ne jättäisi meidät sinne kahdestaan, niin sitten me ehkä päästäisiin alkuun. Kyllä me vielä joku kerta ;)) Resuan kaverini Millin kanssa ja tykkään lapsista, huomiosta eritoten, kun rapsutetaan. Olen käynyt omistajani kanssa näyttelyissäkin, josta olen saanut ruusukkeen mm. Ahvenanmaan kansainvälisestä näyttelystä. Olin neljäs Erinomaisten porukassa ja sain vaaleanpunaisen. Omistajani oli ihastuksissaan. Kuitenkin on aivan oma taitonsa olla koira. Kerron huomenna lisää. Ja esittelen elinkaverini Millin.
Muuten tämä blogi on aika lailla kuvia meistä ja meidän edesottamuksista.
Ollaan me monen sanoman mukaan kuulema ihan tolkussa ja käyttäydytään hyvin. Olemme aika innoissamme kun tulee vieraita kylään, mutta sitten me rauhoitutaan kun ihmiset ei osoita meille huomiotaan.